No niin, nyt me on vietetty yhteiseloa tyttöjen kanssa jo kolme kokonaista päivää ja ihan niinkuin ne alkaisi jo hieman tajuamaan mitä tarkoittaa olla kissa ja kuka on tämän talon pomo. Siis pomostahan ei ole epäselvyyttä se olen mä, no okei äiskä on kai koko joukon pomo, en mä sitä uskalla edes kunnolla leikisti puraista tai raapaista... Sen lisäksi äiskän sylissä on kivaa, varsinkin kun se istuu koneella tai vessassa... Viuhti on oikeastaan huomannut tuon saman. Mun on ihan pakko ottaa sitä välillä niskasta kiinni kun se koko ajan kiipeää äiskän syliin tai pyörii sen jaloissa. Järjestyksessä minä olen ensin! Tiuhdista mä tykkään vähän enemmän... Se ei aina koeta päästä äiskän suosioon ja mä jäin jo kiinni siitä että mä nukuin sen kanssa...
Viime yönä mä opetin tytöille hippa-leikin! Me on leikitty sitä iskän kanssa, siis silloin ennen kuin Tiuhti ja Viuhti muutti meille. Se menee niin että joku on ensin hippa ja jahtaa muita ja sitten kun saa jonkun kiinni niin siitä tulee hippa ja se jahtaa, äsh kyllä kai te tiedätte mitä hippa on. Äiskä ei oikein välittänyt meidän leikistä, kuulemma siihen aikaan ei saisi tommoista leikkiä, siis häh? Mä olin ihan virkeä olihan kello jo jotain neljä!

Kissa kuva haasteessa oli aiheena suosikki, no meidän suosikki leikistä, eli siis tosta hipasta ei ole kuvaa, mutta mun suosikki noista pennuista on Tiuhti ja Tiuhdin suosikki on Viuhti eli tässä olisi pari kuvaa suosikki jutuista:






Ja olihan Tiuhdin korvan takuset pestävä, kun se reppana on niin pieni että mä en ole ihan varma osaako se itse vielä. Pepun se osaa pestä, siitä mä olen varma, tai ainakin se sähähti pahasti kun yritin sen pestä...


No OK olihan tuo Viuhtikin söpö, nukkuessaan...

OK. Nyt mä en ole enää se ainut ihana pikku kisuli. Äiskä ja Iskä kävivät hakemassa ne kakarat tänään. Tai kun ne lähti sinne Boondock´siin niin ne sano ettei ne ole varmoja tuleeko tänään tyttöjä vai myöhemmin poikia. No siellä oli sitten ollut nämä sisarukset vastassa ja kaulaa kurottamalla kysyneet "meitäkö te tulitte hakemaan?" Äiskä ja Iskä olivat ihan myytyjä. Ja nyt mulla on sitten täällä kaksi tyttöstä kavereina. Nimetkin olivat kuulemma jo valmiina ennenkuin likat oli haettu. Eli siis Äiskä oli ehdottanut nimiä ja Iskän mielestä ne oli aika hyvät ja Iskä päätti kumpi on kumpi. Saanhan esitellä teille... Tiuhti ja Viuhti! (Viuhdin nenän päälinen on valkoinen ja nenä vaaleanpunainen, Tiuhdin nenä on tumma).



Tiuhti


Viuhti


Ei muuten riittänyt että ne meni mun ruokapaikalle syömään....


Ne käytti mun laatikkoakin!...


Ja alkuun kehtasivat vielä huutaa mulle!!! Ei siis mitään kunnioitusta!


Ja kaiken tämän jälkeen Iskä vielä leikki niiden kanssa!!!


Tän kuvan Äiskä halusi laittaa tänne ihan sen takia että katsokaas Tiuhdin tassun kokoa!!!

Mua ei ole päästetty koneelle kirjoittelemaan hetkeen, mutta kyllä mä hengissä olen ja olen miettinyt aika paljon mitä tänne kirjoittaisin.
Mulle esitettiin muutama kysymys joihin voisin vastata. Kyllä mä tiedän olevani aika erikoinen kissa, mutta olen päättänyt pitää asian suhteen matalaa profiilia, toki välillä voin asiasta ystävällismielisesti mainita... Äiskä ja iskä on adoptiojonossa Boondock´sista ottamassa mulle leikkikaveria tai kahta siis semmoisia nelijalkaisia, hännällä ja viiksillä varustettuja tapauksia. Mua kyllä hieman asia jännittää. Sitten mä en ole enää se ainut joka VAATII yöllä tilaa sängyn jalkopäästä, mutta toisaalta jos ne "kakarat" on mukavia niin meillä voi olla hauskaakin.
Mun äiskä haki mut semmoisesta löytöeläin kodista, kun sen edellinen kissa, Reiska oli kadonnut. Reiska oli aika komea kollipoika, joka oli pitänyt hiiret maalla loitolla. Kun Reiska katosi, sisällä alkoi liikkumaan hiiriä. Siellä löytöeläinkodissa oli myös mun sisko, joka myös oli täysin valkoinen ja äiskä meinasi ottaa meidät molemmat, mutta sitten se ei käynytkään. Mä muutin sitten äiskän kanssa maalle hiirikissaksi. Joskus ne alkoi epäilemään mun metsästys taitoja ja mun oli pakko tuoda seuraavana aamuna rotta portaille, vähän niinkuin että syökää te nyt toi, mä pysyn hiirissä. Me muutettiin  sitten vähän päästä Tampereelle, kaupunkiin, jossa mulle meinasi käydä köpelösti kerran yöllä. Mä haistelin ikkunasta ulkoilmaa ja huomasin semmoisen lentävän ötökän, mikä oli aivan pakko saada kiinni. Arvatkaa mitä sitten tapahtui?! Mä humpsahdin siitä toisen kerroksen ikkunasta pihalle! Nurmikko oli onneksi alla mutta kyllä mä silti pelästyin! Mä karkasin metsään ja Äiskä löysi mut vasta 3 päivän päästä, jonkun naapurin avustuksella.

Kissakuvahaasteessa on aiheena tällä viikolla masu. Mä rakastan esitellä mun masua! Se on niin pehmoinen ja valkoinen! Ja voi että jos joku kerkiää paijaamaan mua masusta niin mä olen melkein seitsemännessä taivaassa! Toki joskus on laitettava leikiksi, kun masua rapsutetaan ja  hieman otettava kädestä kiinni. En mä kyllä oikeasti käytä silloin edes kynsiäni, enkä pure kunnollakaan, ihan vain otan kiinni!
Mutta tässä mun masuni, olkaa hyvät! (Ja saa kyllä rapsuttaakin...)

Ei hitsi, ette muuten usko mitä äsken tapahtu! Mä yllätin äiskän syömässä kissanruokaa, eli siis mun hyvää murkinaa! Siis tuoksu oli taivaallinen ja se ei edes meinannut mulle sitä antaa! Siis niitä ihania pieniä vaalean punaisia kiekuroita, joita jotkut kutsuu katkaravuiksi. Mä jouduin oikein komentamaan ja tassullakin ottamaan kädestä hellästi kiinni että se ymmärsi mihin suuhun niitä herkkuja kuului laittaa! Mä muuten löysin aivan ihanan paikan tarkkailla meidän perheen menoa! Iskä ei oikein tykännyt, kun mä koetin tehdä itselleni kulkuväylää sinne. Mitäs oli laittanut ne kirjat siihen eteen! Aina ne syyttää mua, vaikka itsehän ne on mokannut! Ja niinkuin näätte, en mä kaikkea tiputtanut. Enkä tahallani mitään!

Mä olen 3-v kissapoika Tampereelta ja mun nimi on Lumppari. Lumppari tulee siitä että mä olen ihan täysin valkoinen ja ensin mulle annettiinkin nimeksi joko Lumipallo, kun olen niin valkoinen tai Lumiukko kun kuulemma olen aina ihan pihalla (no en oo! Kaksijalkaiset vain aina niin luulee...). Mutta Lumppari sopii mulle ihan hyvin. Mä tykkään leikkiä paljon ja mä tykkään myös kaksijalkaisista lapsista, niitten kanssa voi vaikka riehua ja silloin mä en saa ikinä huutoja vain ne... ;) Syöminen on mulle elinehto, tosin eikös se ole kaikille... Mutta musta on hauska kerjätä vähän lisää ruokaa, jos vaikka äiskä on antanut aiemmin ja iskä tulee ulkoa. Tiettekö, mulla on ihan semmoinen oma "mä en ole saanut mitään koko PÄIVÄNÄ!"-ilme, tosin joskus nuo höpöttää että on muka just antanut ruokaa.- No jos on antanut ruokaa niin miten kippo voi olla IHAN tyhjä? Mä kysyn vaan!
Nyt nuo suunnittelee perheenlisäystä, ja kai ne jo onkin adoptiojonossa. Meille on siis tulossa kissavauva tai vaikka kaksikin. Mä en oikein tiedä mitä sanoisin. Musta on tosi kiva leikkiä kissakavereiden kanssa, mutta niitä vauvoja en ole koskaan nähnyt. Jos ne onkin semmoisia huutavia ja kiusaa tekeviä rääpäleitä?!?
Äiskä aatteli että mä voisin heti ensi töikseni osallistua kissakuvahaasteeseen.

Mä oikeesti tykkään leikkimisestä, mutta jos on iskää leikittänyt jo pidemmän aikaa, niin pakko se on saada huilitauko ja silloin ei vois vähempää kiinnostaa!!!